Kuka olen?

Nimi: Jenni Holappa
Ikä: 24-vuotias
Syntymäpaikka: Oulu
Koulutus: Osao Kempele
Aiempi työkokemus: Kappaletavaran ajo, Posti

Ajopäivän aatto

Rutiinit ovat rekkakuskille tärkeitä asioita. Ajopäivää edeltävänä iltana Oulussa asustava Jenni valmistelee eväät, etsii työvaatteet ja vie rakkaan koiransa Lillin hoitoon. Edessä on viiden päivän työkeikka Oulusta Kittilään ja takaisin.

– Lilli aistii kyllä, että olen lähdössä aamulla työvuoroon. Onneksi hän pääsee mummoni luokse tuttuun ja turvalliseen hoitopaikkaan. 

KLO 7.30 – Siirtyminen Vihreäsaareen

Herätyskello naukaisee kello 7, ja Korsun melko tuore kuljettaja Jenni Holappa valmistautuu uuteen työviikkoon. Edessä on lastin lastausta ja purkua sekä viisi edestakaista ajomatkaa Oulusta Kittilään. Ennen kahdeksaa Jenni saapuu Vihreäsaareen, missä kaasurekka odottaa kuljettajaansa.

– Teen aluksi lähtötarkastuksen autolle, täytän jääkaapin ja petaan pedin valmiiksi. Sen jälkeen siirryn Finnsementin tehtaan lastauspaikalle. Huolehdin itse siitä, että materiaalin lastaus tehdään turvamääräysten mukaisesti. Lopuksi varmistan, että säiliön kannet ovat kiinni, ja matka kohti Kittilää alkaa.

KLO 8 – Lähtö Oulusta

Jennillä on ajokkinaan kaasukäyttöinen  Volvo FH Aero-merkkinen kaasurekka. 

– Tykkään ajaa tällä rekalla. Kyyti on tasaista, eikä ongelmia ole ilmennyt. Alkumatkasta tykkään yleensä vaihtaa muutaman sanan puhelimessa ystävieni ja kollegojeni kanssa. Tietysti myös mummolle soitan, meinasin ihan unohtaa mainita.

KLO 12 – Tankkaus Rovaniemellä

Rovaniemi on tunnettu paitsi matkailusta, myös legendaarisista baareista ja pubeista. Kaupungista löytyy muun muassa Jari Tervon kantakapakkana tunnettu Pisto.

– No, minulle tuo ravinteli ei ole niinkään tuttu, mutta ennemminkin aistin heti Rovaniemelle päästyäni Lapin maisemat ja luonnon kauneuden. Ja toki Jätkänkynttilän silta tulee mieleen heti Rollosta, siis Rovaniemestä, Jenni tuumaa. 

Jenni pysähtyy matkan puolivälissä tankkausasemalle Rovaniemellä. Korsulla on käytössään jo useampia biokaasulla kulkevia rekkoja, joista Jenni ajaa nyt yhtä. 

– Onneksi biokaasuasema tuli Rovaniemelle pari vuotta sitten. Helpottaa kummasti tätä matkantekoa, Jenni nauraa.

– Huolehdin tankkausasemalla turvamääräyksistä ja oikeista suojavarusteista. Otan rekan työkalupakista suojakäsineet ja silmille laitettavan visiirin. Ennen tankkausta varmistan, ettei säiliössä ole liikaa painetta. Nyt minulla menee tankkiin noin 90 kiloa biokaasua ja tankkaus kestää kymmenisen minuuttia. 

KLO 12.30 – Bulkkikuormakyydissä kohti kultakaivosta

Jennin matka bulkkilastin kanssa Rovaniemeltä Kittilään jatkuu biokaasun voimalla.

– Ajan erityisen tarkkaavaisesti Rovaniemi-Kittilä välillä. Keliolosuhteet, tien talvikunnossapito haastaa eniten juuri talvella. Kapenevilla teillä liikkuu autojen ja rekkojen lisäksi myös muuta liikennettä, kuten jalankulkijoita ja pyöräilijöitä. Yksi nelijalkainen meinasi unohtua. Porot, niitä pitää tarkkailla, toteaa Jenni kaasurekan ratista. 

– Meillä ammattikuskeilla ja myös henkilöautolla liikkuvilla on tapana varoittaa poroista vastaantulevia autoja valoja räpäyttämällä. Ja onhan tässä ehtinyt kättäkin nostaa kollegoille kymmeniä kertoja. Nämä kohteliaisuudet ovat niitä rutiineja. 

KLO 15 – Purkupaikalla Kittilän kultakaivoksella

Jenni ja hänen uudehko ajoneuvoyhdistelmänsä saapuvat aikataulussa Kittilän kultakaivoksen purkupaikalle kello 15.

– Hoidan jo matkalla kommunikoinnin puhelimitse kaivoksen valvomon kanssa ja selvitän, että mahtuuko kuorma aikataulussa ja onko purkupaikalla jotain poikkeavaa. 

Bulkkimateriaalin purun aloitan turvamääräysten mukaisesti. Laitan suojavarusteet. Lisäksi katson purkuletkun kunnon ja tarvittaessa vaihdan letkun pään, jos se on liian kulunut. Sitten materiaali puretaan säiliöstä asiakkaan tarpeisiin. 

– Purkuoperaation jälkeen käyn kaivoksella suihkussa. Ennen paluumatkaa tarkastan rekan kunnon ja tietysti silmäilen ajopiirturista jäljellä olevan ajoajan. Paluumatkalle pääsen noin kello 18. Sen vielä lisään, että olen minä joskus suustani jäänyt kiinni valvomon henkilöstön kanssa. Niin tutuiksi on porukka täällä ehtinyt tulla.

KLO 21.30 – Mäkipeuran liikenneasemalla, Nukkumatti saapuu

Raskaan liikenteen kuljettajien on noudatettava ajoaikoja tien päällä. Tälläkin reissulla Jennin

on pidettävä lakisääteinen vuorokausilepo.

– Pysähdyn yleensä tällä reitillä nukkumaan Mäkipeuran liikenneasemalle. Hyvää yötä kaikille ja nähdään aamulla, Jenni huikkaa työpäivän päätteeksi.

KLO 6.30 – Aamu sarastaa

Jennin herätyskello soi seuraavana aamuna klo 6.30. Matka Ouluun uuden lastin hakuun alkaa. Paluumatkan määränpäänä on jo tutuksi tullut Vihreäsaari ja Finnsementin tehdas.

– Ennen lähtöä käyn pesemässä hampaat liikenneasemalla ja ostan kahvin mukaani. Sen jälkeen starttaan kaasuauton ja matka alkakoon.

KLO 8 – Tankkaus Keminmaan biokaasuasemalla

Jenni pysähtyy tankkaamaan rekan toisen kerran Keminmaan biokaasuasemalla. Tankkaus sujuu rutiininomaisesti ja matka voi jatkua uuden lastin noutoon Oulun Vihreäsaareen.

KLO 9 – Uusi lasti kyytiin Vihreäsaaresta

– Otan uuden lastin kyytiin Oulusta ja lähden ajamaan jälleen Rovaniemen kautta Kittilän kultakaivokselle. Normaalisti teen viisi keikkaa Kittilään ja takaisin, minkä jälkeen luovutan rekan seuraavalle kuljettajalle. Materiaalit saatiin taas luotettavasti perille meidän kuljettamana. 

– Ennen vapaita pesen yhdistelmän kaivoksella Kittilässä ja muutenkin siivoan auton sisältä. 

Oulun Vihreäsaaressa luovutan rekan sitten ajoparilleni ja jatkan itse kuuden päivän vapaalle.

Suunnitelmat ovat selvät. 

– Ensin haen koirani takaisin mummon luota, Jenni sanoo silmät loistaen.